Biografia

Älä vertaa itseäsi muihin, älä mieti mitä muut ajattelevat


Elämän tärkeimpiä asioita on mielestäni rohkeus elää omannäköistään elämää, ja olla sekä itselleen että muille rehellisesti sitä mitä oikeasti on. Olen kuitenkin huomannut enemmistön ihmisistä- mukaan lukien nuoren itseni- tekevän suuriakin omaa elämää koskevia päätöksiä sen mukaan, mitä muut ihmiset ko. päätöksistä ajattelevat. Niinikään olen laittanut merkille, että ryhmissä ollessaan (esim. opiskelu- tai työporukat) moni ihminen peittelee oikeaa itseään muiden edessä, suojaa "heikkouksiaan", yrittää tehdä toisiin vaikutusta, ja- vertailee jopa lähestulkoon koko ajan itseään, omaa elämäänsä ja sen saavutuksia muiden vastaaviin. Muistan lukuisia ja taas lukuisia tilanteita omasta menneisyydestäni, kun olen muiden edessä piilotellut milloin mitäkin "kohtaa" itsessäni- herkkyyttä, jännittämistä, tunteellisuutta, epävarmuutta, osaamattomuutta jossain asiassa, ajoittaista "blondiutta" tietyissä tilanteissa wink Muistan myös usein kokeeneni huonommuutta erilaisissa esittäytymistilanteissa siitä, etten ole vielä perustanut perhettä. Niinikään muistan tehneeni vielä hyvin pitkälle aikuisikään oman elämäni valintoja ollen ensisijaisesti huolissaan siitä, saanko niille ympäristön hyväksynnän. Mm. luokanopettajan töitä jatkoin sisäisestä ristiriitaisesta tunteestani huolimatta pitkään lähinnä sen vuoksi, etten tuottaisi pettymystä muille ihmisille- lapsille, heidän vanhemmilleen, rehtorille. Toki myös nautin työstäni, enkä kadu päivääkään, sillä uskon olleeni merkityksellinen monelle oppilaalleni. Mutta silti oli väärin itseäni kohtaan vaientaa oma sisäinen ääneni ja korottaa muiden äänet sen yläpuolelle. Myös monissa tuplaten vähäpätöisimmissä asioissa olen usein murehtinut muiden ihmisten ajatuksia. Voinko laittaa korkkarit jalkaan, vai vaikutanko "tyrkyltä"..voinko alkaa tanssimaan kadulla kun mieli tekee, vai pidetäänkö minua hulluna...voinko kieltäytyä kiireen keskellä jostain tehtävästä, vai annanko itsekkään vaikutelman...voinko antaa liikutukseni näkyä, vai tekeekö se minusta heikon oloisen? Jne. jne.

Kaikkea tätä kirjoittaessani huomaan ärsytyksen tunteen hiipivän kiihtyvää vauhtia sisältäni ulos pyrkien- miten olen VOINUT päästää ajatukseni noin väärille urille, miten olen voinut tehdä sen itselleni?? Miten tyhmä olen ollut! Miten paljon hukkaanheitettyä energiaa! Miten paljon menetettyjä tilaisuuksia ja mahdollisuuksia! Miten paljon murhetta ja epävarmuutta ja huolta sensijaan, että olisin vain nauttinut siitä minkälainen olen, kulkenut pää pystyssä eteenpäin valitsemallani tiellä, ollut onnellinen- juuri minuna. Sillä totuus on kuitenkin se, että ei muiden ihmisten mielipiteillä ole väliä- ei kenenkään muiden kuin heidän, jotka oikeastikin ovat minua lähellä ja mukana elämäni arjessa. Miten ohikulkija voisi vahingoittaa minua vaikkapa paheksuvalla katseellaan, tai etäinen tuttava puhumalla kenties pahaa jonkin vielä etäisemmän tuttavan kanssa..? Ei mitenkään. Ihmiset tulevat aina arvostelemaan muita, juoruamaan ja jopa halveksumaan (mikä muuten usein mielestäni johtuu pohjimmiltaan kateudesta ja omasta pahasta olosta), mutta ei sen tarvitse vaikuttaa minuun. Se on niinsanotusti heidän ongelmansa.

Suosittelisin jokaista ihmistä kokeilemaan miltä tuntuu elää itselleen rehellisenä, omaa sydäntään kuunnellen, ja rohkeasti sen mukaan toimien murehtimatta sekuntiakaan muiden ihmisten ajatuksia sinusta ja SINUN elämästäsi..Mitään pahaa ei nimittäin tapahdu. Ei mitään oikeasti pahaa. Joku saattaa jossain ihmetellä tai arvostella toimintaasi, mutta läheiset ihmiset ovat yhä lähelläsi. Kaikki tärkeä pysyy. Samalla huomaat miten paljon energiaa vapautuu elämässä oikeasti merkityksellisiin asioihin- ja miten onnelliseksi, vahvaksi ja vapaaksi itse tulet smile Myöskään muihin ihmisiin vertailusta ei seuraa koskaan mitään hyvää- heillä on heidän elämänsä, sinulla sinun. Meillä jokaisella on oma ainutlaatuinen elämänpolkumme mutkineen ja mäkineen, pääsemme "perille" eri reittejä, ja ennenkaikkea määränpäämme ovat henkilökohtaiset. Aina tulee olemaan kauniimpia, lahjakkaampia, onnekkaampia, rikkaampia- mutta sinä olet sinä. Toista sinua ei ole eikä tule. Totuus on myös se, että itseään muihin vertaileva ihminen ei koskaan voi olla aidon onnellinen toisten onnesta- ja se tuntuu surulliselta. Hyvä mielikuva on mielestäni- varsinkin tilanteissa, joissa kynnys vertailuun madaltuu, kuten erilaisissa kilpailuissa- kuvitella silmilleen samanlaiset laput kuin ravihevosilla. Ei kannata tuhlata hetkeäkään aikaa muiden tekemiseen ja suoriutumiseen, vaan keskittyä omaansa ja katsoa eteenpäin, ei sivuille. Olla ylpeä siitä mitä on. Ja antaa sydämensä näkyä kaikessa tekemässään.

Mutta- kovin kauan on minulla kestänyt oppia kaikki edelläkirjoittamani! Nyt olenkin oikeastaan siirtynyt toiseen ääripäähän, ja hyvä niin. Lähden käyttämään koiraani aamulenkillä yöpaidassa, tukka sekaisin ja kahvikuppi kädessä. Pari viikkoa sitten purkskahdin itkuun yleisellä rannalla, kun jokin ötökkä pisti vatsaani sietämättömän tuskallisesti (kärsin kyllä myös jonkinasteisesta hyönteisfobiasta..). Nykyisin sanon ääneen, jos jokin tilanne jännittää minua- samoin tunnustan osaamattomuuteni välittömästi mm. teknisten laitteiden edessä. Saatan alkaa tanssimaan kadulla spontaanisti. En välitä siitäkään, jos tunnen punastuvani näkyvästi. Enkä enää koskaan pahoita mieltäni sanoista "hei, et sä voi pukeutua noin ja tanssia tolla tavalla, sähän olet opettaja"- jotka kuulin taannoin tanssiessani eräässä ravintolassa silloisen poikaystäväni kanssa lyhyessä mekossa ja saappaissa-sillä minä itse ja jokainen minut tunteva tietää kyllä mikä ja mitä olen; he näkevät sydämeni vaikka olisin puketunut mihin... smile

Tiedostan myös kirjoittavani blogiani jopa vaarallisen avoimesti, mitä äitinikin tässä eräänä päivänä kauhisteli. Mutta, tällainen minä olen- ja avoimuus on aina ollut osa minua. Toki en halua netissä jakaa sieluni syvimpiä tuntoja tai henkilökohtaisia asioitani, mutta silti haluan kirjoittaa rehellisesti sen mitä kirjoitan. Keskityn sanottavaani, en siihen, mitä muut siitä ajattelevat smile Vilpitön toiveeni on tietysti, että toisin edes joitain hyviä oivalluksia muiden elämään, ja voisin jollain tavalla auttaa, piristää, rohkaista tai kannustaa lukijoitani!

Ulkona paistaa ihana loppukesän aurinko- sinne siis! Aurinkoa myös sinun päivääsi, joka eksyit tätä lukemaan smile

Hyödyksi oleminen muille


"Hyöty" ei ole sanana kaikkein kaunein ja osuvin tarkoittamaani asiaan, mutta ehkä se kattaa laajimmin toisten ihmisten auttamisen ja tukemisen, ja heille iloksi olemisen. Sen, että tuo jotain hyvää ja hyödyllistä toisten elämään. Kuten ole aiemmin kirjoittanut, suomalaisessa yhteiskunnassa korostuu mielestäni ihan liikaa suorituskeskeisyys ja kiire- työn tekeminen ennenkaikkea tehokkuus-, kilpailu-, ja "titteli"- näkökulmista, ja oman minän määrittäminen ensisijaisesti työn kautta. Sen vuoksi maksamme myös kallista hintaa- paljon loppuunpalamisia, stressiperäisiä sairauksia, sairauslomia, masennusta. Ja edellämainittujen asioiden seurauksena mm. kotona yksin puuhastelevia ja vanhempiaan ikävöiviä lapsia, sekä avioeroja työnarkomanian seurauksena. Lomailu, ajanottaminen itselle ja tärkeiden ihmissuhteiden hoitamiselle on mielestäni Suomessa aliarvostettua. Ihmisten pitäisi saada nauttia yhdestä elämästään ja olla onnellisia.

Mutta smile Työntekemisessä on yksi tärkeä hyvä puoli- jonkinlaisen työn tekemisellä voit (yleensä) olla jollain lailla hyödyksi muille. Sen kuuluisikin mielestäni olla tärkein työnteon funktio ja motiivi- ei siis esimerkiksi suorittaminen suorittamisen vuoksi, raha, tai arvostuksen saaminen. Hyödyksi oleminen muille on myös se ainoa asia, mitä olen vuorotteluvapaani aikana kaivannut. Tunnetta siitä, että voin omalla toiminnallani auttaa jotain ihmistä, tuoda jotain häntä hyödyttävää tai ilahduttavaa hänen elämäänsä. Mielestäni tuntuisi tarkoituksettomalta elää vuodesta toiseen VAIN itseään varten ja itseään ajatellen. Elämän tarkoitus on olla onnellinen, koska vain siten voi tuoda onnea toisten ihmisten elämään. Toisilla ihmisillä on väliä. Ainakin itselläni on vilpitön halu antaa jotain ihmisille ympärilläni- silloin koen myös oman elämäni merkitykselliseksi.

Kuluneen vuoden aikana olen ollut suunnattoman onnellinen mahdollisuudesta saada keskittyä musiikkiin ja oman unelmani eteenpäinviemiseen. Olen nauttinut säveltämisestä ja sanoittamisesta- laulamisesta tietenkin- pitkistä ja laiskoista aamuista, velvollisuuksien vähyydestä, siitä, että olen ollut vastuussa vain itselleni. Olen nautiskellut hyvästä ruoasta ja juomasta, pitkistä lenkeistä, illanistujaisista naapureiden ja ystävien kanssa. Mutta hiljalleen ja aina välillä mieleeni on hiipinyt kaipuun tunne- tarve saada välillä keskittyä johonkin muuhun kuin omaan itseeni. Tarve auttaa muita ja saada muut hymyilemään. Kokea olevani merkityksellinen myös jonkun toisen ihmisen elämässä. Opettajan työn parhaita puolia on mielestäni juuri mahdollisuus saada konkreettisesti auttaa lapsia ja nuoria monin eri tavoin pääsemään eteenpäin elämässään. Tuohon auttamiseen liittyen mieleeni on vahvasti piirtynyt lukuisia koskettaviakin muistoja reilun kymmenen opettajavuoteni ajalta. Lainkaan vähäisimpiä ei ole hetket, kun ensimmäisen luokan oppilas on silmät sädehtien ja intoa puhkuen lukenut lukuläksyään- ja kun se on mennyt täydellisen oikein, ensimmäistä kertaa. Siinä on itku ollut opella herkässä, tosin naurunsekainen sellainen- 7-vuotiaiden lukeminen on vain niin suloisenhassunliikuttavan kuuloista! wink Rakkaita muistoja ovat myös kaikki ne hetket, kun olen voinut olla lohtuna ja tukena pienelle, tai suuremmallekin, lapselle. Jokainen päänsilitys ja kyyneleen pyyhkiminen pehmeältä poskelta. Sanojen "ope tykkää susta, olet ihana" sanominen- ja toisaalta myös sanojen "ope, sä olet mulle tärkeä" kuuleminen.

Siksipä olenkin onnellinen siitä, että voin ylihuomenna kävellä toimitilaani ja ottaa vastaan ensimmäiset laulun- ja soitonopiskelijani smile On ihanaa saada taas olla hyödyksi muille! Täydellistä on tietenkin myös se, että saan tahdä työtä rakastamani asian parissa- siinä asiassa koen olevani etuoikeutettu, ja samalla toivon, jälleen kerran, kaikille ihmisille uskallusta tavoitella unelmiaan! Uskon vahvasti ajatukseen siitä, että työnteko voi oikeastikin olla pääosin miellyttävää ja omaa minuutta tukevaa ajoittaisista kiireisistä ja raskaista jaksoista huolimatta.

Olen tehnyt paljon työtä unelmani eteen. Käytännössä juossut kuluneen kesän paikasta toiseen, istunut tuntikausia koneen ääressä, suunnitellut, organisoinut, markkinoinut, miettinyt pääni puhki, kuluttanut rahaa suurillakin riskeillä. Silti kaikkein tärkeintä on ollut usko omaan tekemiseen. Elämän suuret päätökset ja suunnanmuutokset voi ja kannattaa mielestäni tehdä vain ja ainoastaan sydäntä kuuntelemalla ja intuitioon luottamalla. Kukaan toinen ei tiedä mikä sinulle on parasta, SINÄ tiedät...!

Kirpeänraikasta syyskuista viikonloppua toivotellen puhallan esikoissinkkuni sanojen mukaan myötätuulta jokaisen lukijani haaveiden eteenpäinviemiseksi!

ps. Sinkkuni musiikkivideon editoijan tietokone hajosi kesken editoinnin - kaikki materiaali on tallella, mutta luonnollisesti videon valmistuminen myöhästyy..jotenkin jopa koominen sattumus, mutta, hyvää kannattanee odottaa! wink

Asiat, jotka satuttavat


Olen usein blogissani kirjoittanut uskovani hyviin tarkoitusperiin ja aikomuksiin. Jokainen tekee virheitä, ja joutuu joskus tahtomattaan ja tarkoittamattaan satuttamaan toista, mutta tärkeintä on vilpitön yritys kohdella hyvin ympärillään olevia ihmisiä. Mielestäni siinä yrityksessä auttaa yksinkertainen näkökulma; se, kun miettii mitkä ovat niitä asioita, jotka satuttavat omaa itseä. Niinkuin jo aiemmin siteeraamani vanha kirjakin neuvoo, kohtele toisia niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan...Mutta kuinka moni oikeasti ajattelee asiaa tuosta näkökulmasta?

Petetyksi tuleminen- oli se sitten minkälaisessa ihmissuhteessa tahansa- satuttaa varmaan jokaista. Samoin kaikki muu sellainen toiminta, mikä osoittaa epäarvostusta- ja kunnioitusta, välinpitämättömyyttä ja kovuutta- kuten valehtelu, toisen hyväksikäyttäminen omien tarpeiden tyydytykseen, sekä henkinen ja fyysinen väkivalta. Voi vain kuvitella minkälainen paikka maailma olisi olla ja elää, jos edellämainittuja asioita ei olisi- jos ihmisillä olisi taito ja rohkeus käsitellä tunteitaan "oikein", ja hakea tarvittaessa apua, sensijaan että purkaa pahaa oloaan tekemällä pahaa toisille, tai jopa kostamalla muille omia haavojaan.

Tärkeää on myös taito kyetä näkemään ihmisen tekojen taakse. Harva ihminen (niin ainakin toivon!) on pohjimmiltaan paha. Kiukutteleva lapsi tuskin kiukuttelee ilkeyttään- tilanne taitaa olla sama myös "kiukuttelevan" aikuisen kohdalla...Eristäytyvä ja välinpitämättömän oloinen ystävä taas tuskin on oikeasti välinpitämätön- ehkä hän on liian väsynyt tehdäkseen yhtään mitään. Aika moni konflikteja ja mielenpahoittamisia aiheuttava tilanne voisi ratketa yksinkertaisella kysymyksellä: "Onko sinun paha olla?". Inhimillisyyden, armollisuuden ja ymmärryksen osoittaminen tekee ihmeitä. Viisas aforismi sanoo, että kukaan ei tarvitse toisen tuomiota, mutta me kaikki tarvitsemme toistemme anteeksiantoa. Lause on mielestäni hyvin totta- tuomitseminen sinällään ei tuo mitään hyvää, mutta se, että ymmärrät ja annat anteeksi tuo. Mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että laitat itsesi alttiiksi toisten satuttamiselle- omaa itseä pitää aina suojata, mutta senkin voi tehdä ilman pahuutta toisia kohtaan.

Elämässä on tietysti paljon myös sellaisia satuttavia asioita, mitkä eivät ainakaan suoraan ole toisten ihmisten aikaansaannoksia tai tekoja. Yksinäisyys on esimerkki sellaisesta. Mieleeni tulee yksinjääneet vanhukset, ja toisaalta myös yksinjääneet aikuiset ihmiset, jotka eivät halustaan ja yrityksestään huolimatta ole esimerkiksi löytäneet kestävää rakkautta ja/tai voineet perustaa perhettä. On tärkeää, että huomaisimme ympärillämme olevien ihmisten yksinäisyyden, sillä uskon siinä asiassa jo hyvin pientenkin tekojen auttavan. Ihminen, joka viettää kaikki iltansa ja yönsä yksin, saisi varmaan suuren määrän lohtua jo yhdestäkin toisen ihmisen kanssa vietetystä hetkestä.

Uskon jokaisen ihmisen pohjimmiltaan kaipaavan yhtä ja samaa asiaa (rakkautta ja hyväksyntää). Kukaan ei jaksa aina olla vahva, eikä kukaan pärjää aina yksin. Samalla jokainen on yhtä arvokas riippumatta elämäntilanteensa ulkoisista asioista. Kukaan ei ansaitse tulla tarkoituksella satutetuksi- ja jokainen tarvitsee eheyttäviä, parantavia, lämpöä ja voimaa tuovia sanoja sekä tekoja muilta ihmisiltä.

Näiden ajatusten siivittämänä uuteen viikkoon- peace and love! smile

Kaiken ei tarvitse olla täydellistä


...kunhan teet sen sydämellä.

Uskoisin- ja toivoisin- otsikon tekstin olevan itsestäänselvä asia suurimmalle osalle ihmisistä. Itselleni sen tajuaminen on ollut vuosikausien työn tulos- ja johtopäätelmä, jonka olen täydellisesti sisäistynyt vasta parin viimeisen kuukauden aikana tehdessäni tuhatta asiaa samanaikaisesti ja käytännössä yksin. Samalla olen joutunut luopumaan perfektionistin asenteestani, ja myös tutkimaan niitä syitä sisälläni, jotka ovat minusta sellaisen aikoinaan tehneet. Täydellisyyteen pyrkimisessä taitaa lopulta olla kyse pelosta, ettei olekaan riittävän hyvä. Ehkä olen kaikella perusteellisuudellani ja vaativuudellani (itseni suhteen) yrittänyt varmistella sitä, että kelpaan ja riitän. Vaikka ihmisenhän pitäisi "riittää" jo pelkällä olemassaolollaan, eikä ainakaan joutua koko ajan lunastamaan muiden hyväksyntää erilaisilla, täydellisyyttä hipovilla teoilla...

Muistan useitakin päiviä ja iltoja niin koulu-, opiskelu- kuin työvuosiltani, kun olen pakertanut jonkin loppupeleissä täysin merkityksettömän asian kimpussa tuntikausia, ja ollut kykenemätön päästämään siitä irti ennenkuin jokainen yksityiskohta on ollut täydellisen viilattu. Yläasteella äidinkielen opettajani sanoi esitelmieni olevan yliopistotasoa- en ihmettele, sillä niihin käyttämäni aika oli jotain naurettavan järjetöntä näin jälkikäteen ajatellen. Luokanopettajana työskennellessäni saatoin valmistella esimerkiksi joulu- ja kevätjuhlien koristeita ja lavasteita koululla yömyöhään. Kerran sain päähäni maalata yksin juhlasalin aulan seinän kokoisen koivumaiseman (mikä oli muuten myös ergonomisesti haastava tehtävä, sillä jouduin itse olemaan paperin päällä kuvaa maalatessani ja samalla varomaan jo maalattuja kohtia...) Ehdin sen illan aikana akrobaattisiin asentoihin taipuessani kirota itseni ja ideani moneen kertaan, mutta keskenhän jo aloitettua työtä ei voinut jättää. Ensimmäisiltä opevuosiltani muistuu myös mieleen tapani käydä kirjeenvaihtoa oppilaideni kanssa. Jokainen tietää minkä verran aikaa noin suurinpiirtein kuluu yhden kirjeen kirjoittamiseen- luokallani taisi olla oppilaita lähemmäs kolmekymmentä, ja kirjeenvaihto oli säännöllistä koko lukuvuoden kestävää. Toki ihan jokainen ei kirjeitä opelle raapustanut, mutta halusin olla niiden käytettävissä, kuuntelevana korvana ja ymmärtävänä aikuisena, joilla oli tarve purkaa sydäntään milloin mistäkin asiasta. Ihme, etten saanut jännetupintulehdusta kyseisen vuoden aikana...

Esimerkit perfektionismistani eivät lopu edelläkirjoitettuihin tilanteisiin, jotka nyt suorastaan naurattavat- toisaalta ne voisivat itkettääkin; ajatus siitä, jos ihminen ei oikeasti koe riittävänsä sellaisena kuin on, ja olevansa hyvä ilman mitään tekoja. Jos hän oikeasti käyttää aikaa aivan kohtuuttomasti asioihin, jotka ovat pelkästään muita ihmisiä varten.

Kuluneen kesän aikana elämäni on ollut suurten muutosten myllerryksessä, ja kuten alussa kirjoitin, olen tehnyt ja organisoinut monenmonta suurtakin asiaa samanaikaisesti- kuten perustanut yrityksen, ja markkinoinut itseäni laulajana ja musiikinopettajana. Osa markkinointia on ollut musiikkivideon sekä useiden kotikutoisten videoiden tekeminen ja laittaminen Youtubeen. Vielä vähän aikaa sitten en olisi voinut kuvitellakaan laittavani nettiin sellaista laulua ja soittoa mikä ei ole täydellistä. Mutta- sinkkuni (jonka musevideo julkaistaan vielä tämän kuun aikana) äänitin studiossa kyypakkausen ja antibioottien voimalla, puheääni täysin kateissa. Asia, mille ei voinut mitään. Youtubessa olevat keikkataltioinnit ja kotikuvaukset on puolestaan tehty naapurin lainakameralla ja kertaotoilla- ja siten ne ovat kaukana täydellisyydestä. Videoilla näkyy jossain kohtaa jännitykseni, välillä vedän henkeä ärsyttävän voimakkaan puhinan säestyksellä, yhdessä biisissä rakennekynteni napsuvat koskettimiin, ja- joukosta löytyy jopa väärä sointu, AINAKIN kerran wink Äärimmäisen epäammattimaista ja epätäydellistä- ja asia, mitä en olisi mitenkään voinut hyväksyä aiemmassa elämässäni. Mutta, vaihtoehtoja ei ole ollut- ja hyvä niin. On ollut vapauttavaa joutua pakon edessä näyttäytymään muille ihmisille epätäydellisenä ja inhimillisenä- ja huomata, ettei mitään pahaa tapahdu. On ollut helpottavaa saada kerrankin päästää käsistään jotain epätäydellistä, eikä puurtaa itseään burnoutin partaalle kaiken tekemänsä kanssa. Viisaat varmaan sanoisivat, ettei varsinkaan esiintyvän taiteilijan kannattaisi missään nimessä "paljastaa" virheitään, mutta päätinpä juuri tehdä niin, sillä koin kutsumusta jakaa oivallukseni epätäydellisyyden ihanuudesta wink Kaiken ei tarvitse olla täydellistä, minun ei tarvitse olla täydellinen. Paljon tärkeämpää on se, että pidän sydämen mukana kaikessa mitä teen. Ajatus ja tunne on tärkein- ihminen voi antaa itsestään jotain arvokasta, vaikkei asian ulkoinen olemus olisikaan täydellisen virheetön...

Hyvät aikomukset, ajatukset ja pyrkimykset ovat tärkeitä. Parhaansa yrittäminen on tärkeää. Samoin on tärkeää olla aito ja vilpitön. Ja kaikkein tärkeintä on tehdä asioita sydämellä. Tiedättehän tunteen, kun tulee kotiin raskaan päivän jälkeen, ja pöytään on katettu rakkaudella tehty ateria- siinä kohtaa suolan ja pippurin oikea annostelu menettää merkityksensä, ja sydän sulaa lautaselle.

Täydellisen epätäydellistä loppukesän viikonloppua jokaiselle- ehkä pohjaanpalaneita aterioita, vääriä sointuja, ja keskenjääneitä töitä, mutta sydäntäsydäntäsydäntä...!! wink

Rakkaus ei ajattele omaa etuaan


Olen aina uskonut ensimmäisen korinttilaiskirjeen ajatuksiin rakkauden pitkämielisyydestä ja lempeydestä. Siihen, että aito rakkaus ei kerskaa, kadehdi tai pöyhkeile, ei katkerodu, eikä muistele kärsimäänsä pahaa. Hyvin vahvasti uskon myös ajatukseen siitä, että ilman rakkautta ihminen ei ole mitään- ei vaikka hänellä olisi muuten kaikki ja kaikkea. Rakkaus pitää ihmisen elossa ja lapsenkaltaisena. Uskon myös rakkauden voimaan, ja siihen, miten se saa ihmisessä esiin hänen parhaat puolensa. Uskon jokaisen pystyvän sädehtimään silloin, kun häntä rakastetaan ja arvostetaan hänen itsensä takia. Myös rakastunut ja rakastava ihminen itse hehkuu (niin ainakin muistan oman peilikuvani tehneen silloin, kun rakkaus on saanut poskeni tulipunaisiksi, silmäni tuikkiviksi ja ihoni heleäksi vaikka olisin valvonut koko yön...)

Mutta. Rakkaus ei ole tunteena yksinkertainen, vaikka periaatteessa kysymys onkin maailman luonnollisimmasta asiasta. Rakkaus on helppo sekoittaa moniin muihin tunteisiin. Joskus ihmisellä saattaa olla "vain" tarve tuntea olevansa rakastunut; silloin hän rakastuu huumaavaan tunteeseen, ei toiseen ihmiseen. Toisinaan "rakkaus" voi olla riippuvuutta tai tottumusta, pakoa tai lohdutusta. Joskus, ehkä karuimmillaan, se voi olla omistushalua, ja toisen ihmisen käyttämistä oman minän jatkeena. Joskus rakastumme siihen oloon, minkä toinen ihminen saa meissä aikaan- tai siihen, miten hän kohtelee meitä, ja minkälaiseksi hän saa meidät tuntemaan itsemme. Silloinkaan rakkaus ei kohdistu toiseen ihmiseen, vaikka niin luulemme. Saattaa olla myös sellaisia elämäntilanteita, joissa emme pysty tai osaa olla yksin- ja kuvittelemme sen vuoksi rakastavamme ihmistä, jonka olemme ottaneet rinnallemme kulkuamme helpottamaan- kun todellisuudessa kyse onkin kyvyttömyydestä kohdata omaa itseämme.

Mielestäni aito, puhdas ja vilpitön rakkaus on kaiken edellisessä kappaleessa kirjoittamani täydellinen vastakohta, ja maailman epäitsekkäin tunne. Aito rakkaus kohdistuu vain ja ainoastaan toiseen ihmiseen; siihen, mitä hän ja hänen sydämensä ja mielensä pohjimmiltaan on. Aito rakkaus ei välitä siitä, miltä meistä itsestämme tuntuu- toisinsanoen se ei mene "sekaisin onnesta" omaan itseen kohdistuvien kauniiden sanojen tai tekojen vuoksi; se rakastaa ilmankin. Aito rakkaus ei koskaan ajattele omaa etuaan. Se ei välitä rahasta, titteleistä, nautinnosta, omien tarpeiden tyydytyksestä, turvallisuuden tunteesta, ulkonäöstä, juhlahumusta, toisen ihmisen mukanaan tuomista uudenlaisista tilaisuuksista tai mahdollisuuksista. Aito rakkaus on sitä, että haluaa vilpittömästi toisen ihmisen parasta ja sitä, mikä on hänelle hyvä. Vaikka se veisi rakkauden kohteen pois luotamme, tai tekisi hänen elämästään ja arjestaan erilaista kuin omamme. Aito rakkaus ei kahlitse, vaan päästää vapaaksi. Se vie rakkauden kohteen hänen unelmiensa luokse, ja antaa hänen olla se mikä hän on.

Kyky tuntea ja osoittaa aitoa rakkautta on mielestäni suuri syy onnellisuuteen. Rakkaudella on valtava voima, joka parantaa ja eheyttää. Se tekee kauniiksi sekä rakastavan että rakastetun. En ole ihan varma, mikä minut inspiroi kirjoittamaan rakkaudesta ja sen syvimmästä olemuksesta juuri nyt- ehkä osin se, että olen parissa viimeisimmässä tekemässäni laulussa yrittänyt tavoittaa aidon ja aikuisen rakkauden tunnetta ja tunnelmaa. Sitä, miten aito rakkaus häivyttää toisen ihmisen "virheet" kauniiksi inhimillisyydeksi, korjaa rikkinäisen ja tekee vahvaksi. Aito rakkaus riisuu aseista ja paljastaa sielun salaisuudet, se nostaa kohti valoa, lämmittää viilenevässäkin illassa...

"If you love someone, set him free, and if he comes back to you then it was ment to be"- suurinpiirtein noin kuvaa erään laulun teksti tämän blogikirjoitukseni viestiä rakkauden epäitsekkyydestä. Se on kuin pitelisi kämmentensä suojassa pientä lintua, lämmittäen ja pahalta piilottaen, mutta ei koskaan käsiä kokonaan sulkien- ja avaisi sitten kätensä ja auttaisi ojennetuin käsivarsin lintua lentämään vapauteen siivet lehahtaen. Antaisi toiselle koko maan ja taivaan. Antaisi hänen valita itse tiensä ja suuntansa ja määränpäänsä. Tekisi niin siltikin, vaikka tuntisi omassa rinnassaan piston ja ikävän. Sillä silloin kipu kertoisi rakkaudesta. Siitä, joka ei ajattele omaa etuaan. Koskaan.

« Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 Seuraava »

Content Management Powered by UTF-8 CuteNews