Biografia

Annettaisiin luonnon olla- pandoista, delfiineistä ja vähän muustakin


Luontoa ja eläimiä ei ole tarkoitettu ihmisen käyttötavaraksi. Ei miksikään sellaiseksi, jota voi hallita ja kontrolloida, määrätä, muokata, jalostaa, hyväksikäyttää, esineellistää, alistaa, vangita, manipuloida, varastaa viihdekäyttöön. Päinvastoin ihmisen kuuluisi katsoa luontoa ja kaikkea siinä olevaa ylöspäin, nöyränä ja kunnioittaen. Mitään elämää ei olisi ilman luontoa, ja luonnossa kaikki on oikein ja kaikki on tarkoituksenmukaista. Ihmisen ei kuulu koskea siihen tarkoituksenmukaisuuteen tai yrittää muuttaa sitä.

Eläintarhojen idea on täysin järjetön, sadistinen ja äärettömän itsekäs. En ymmärrä miksi delfiinejä pitää kiikuttaa Kreikkaan ja pandoja Ähtäriin (voin vain kuvitella miten stressaavia kyseiset matkat ovat eläimille olleet) ihan vain näyttely-esineiksi. En myöskään ymmärrä enkä hyväksy susikannan harventamista (susi ei ole lähelläkään ihmiselle vaarallisinta eläintä, esim. punkit ja ampiaiset ovat paljon vaarallisempia ihan tilastojenkin valossa), enkä missään nimessä turkistarhausta. Missä kohtaa ja miten ihminen on tullut siihen harhaluuloon että sillä on oikeus vangita ja tappaa eläimiä ihan vain huvikseen, saadakseen itselleen jotakin täysin turhaa ja tarpeetonta? En ymmärrä eläinten käyttämistä sirkuksissa enkä ravi-hevosten lyömistä raipalla. Siinäkin kohtaa putoan kärryiltä kun jo pienet lapset saavat jotain sairasta nautintoa täysin puolustuskyvyttömien eläinten kiduttamisesta ja rääkkäämisestä- puhumattakaan aikuisista jotka ensin ottavat "lemmikin" itselleen ja sen jälkeen pahoinpitelevät sitä. Olen aina ollut sitä mieltä että jos haluat käyttää väkivaltaa niin käytä nyt ihmeessä sellaiseen kohteeseen joka on edes jollain lailla kykenevä tappelemaan kanssasi. Voiko olla mitään munattomampaa (anteeksi) kuin aikuinen mies joka esim. teippaa koiransa kuonon kiinni tai muutoin pahoinpitelee jotain sellaista joka ei pysty PUOLUSTAUTUMAAN. Täytyy olla harvinaisen heikko ihminen niin fyysisesti kuin henkisestikin, aivan täydellisen säälittävä.

Presidentinvaaleissa en pysty miettimään ainoastaan sitä kuka hoitaisi presidentin tehtävän parhaiten- sydämeni sanoo että en voi äänestää ketään (oikeastaan yhtään mihinkään tehtävään) joka ei kunnioita luontoa ja eläimiä. Sillä niiden epä-kunnioittaminen on mielestäni merkki sydämen sivistymättömyydestä.

Se on myös merkki kylmyydestä, julmuudesta, epä-inhimillisyydestä ja epä-empaattisuudesta, lyhytnäköisyydestä maapallon tulevaisuuden suhteen, ja osoitus harhaluulosta, että ihminen olisi tällä maapallolla jotenkin luonnon yläpuolella. Kasvit ja eläimet ovat ELÄVIÄ olentoja, ne hengittävät, aistivat ja jopa tuntevat. Ne kokevat surua ja kipua ilman kyyneliä. Eivätkä ne ole ihmisen omaisuutta. Eivät ole ikinä olleet eivätkä tule koskaan olemaan. Annettaisiin luonnon olla. Annettaisiin rauha sille, mikä on kauneinta tässä maailmassa.

Ps. tekisi muuten mieli lopettaa iltapäivälehtien ja somen seuraaminen ihan täysin. Paha mieli vain tulee. Siitä tämäkin "oksennus". Toivon kuitenkin, että on paljon (myös) niitä jotka jakavat ajatukseni.

Vuonna 2017 sain joogasta uuden harrastuksen, viilasin ruokavaliotani (entistäkin) terveellisempään suuntaan, ja etsin omakotitaloa mutten löytänyt


...muutoin kaikki pysyikin kutakuinkin samana- sama ihana mies, sama ihana työ ja sama ihana koira, sama rakkaus musiikkiin, samat hyveet ja paheet (mitkä ei välttämättä ole aina päinvastaisia asioita, esim. hyvästä ruoasta ja viinistä nauttimisessa on sekä hyvää että "pahaa"). En ole tehnyt uudenvuodenlupauksia sitten lapsuuden, koska koko ajatus on mielestäni vähän hassu- miksi luvata/päättää jotain tiettynä päivämääränä tai miksi kiusata itseään tehtävillä/velvollisuuksilla vähän kuin sen vuoksi että voisi näyttää muille oman tahdonvoimansa lujuuden..? TAI miksi ylipäätään yrittää hallita jotain sellaista mitä ei voi hallita- elämää. Siksipä en lupaa, vanno tai suunnittele mitään alkavalle vuodelle, mutta itsestäni aion kyllä pitää yhä parempaa huoltaa ja kunnioittaa yhtä ainoaa elämääni entistä enemmän. Nukkua enemmän, välttää stressiä enemmän, pitää kuntoa yllä enemmän, syödä hyvää enemmän (syödä "hyvemmin"), nauttia enemmän, rentoutua enemmän, hoitaa ja rakastaa itseäni- ja muita- enemmän.

Juttelimme tänä aamuna mieheni kanssa sängyssä siitä, että jos kaikki menee hyvin olemme tällä hetkellä kutakuinkin elämämme puolivälissä, noin suurinpiirten. Jo. Pelottava, ahdistavakin ajatus. Ajatus, jota ei kannata sisällään sen enempää kantaa, mutta kuitenkin sen verran että pysähtyy aina välillä miettimään miten oman "loppu-aikansa" haluaa oikeasti käyttää. Siksipä mietin tänään mm. seuraavia asioita: onko kenties vielä jokin maa missä haluaisin käydä, haluanko tehdä opetus-työtä koko elämäni (nyt jo lähes 20 vuotta takana) vai ehkä jossain kohtaa jotain muuta, mitä omia vahvuuksiani voisin ja haluaisin vielä kehittää ja mistä heikkouksista kasvaa irti. Niinkin perustavanlaatuisia asioita mietin kuin että olenko oikeasti onnellinen ja ovatko läheiseni oikeasti onnellisia. Ja miten olisin ja olisimme vielä onnellisempia. Ihmisen aika maapallolla on älyttömän rajallinen, yksi pieni henkäys vain. Niin ohikiitävä hetki ettei sitä edes pysty tajuamaan. Lisäys tämän kappaleen ensimmäiseen virkkeeseen: tietenkään kaikki ei "mene hyvin", tuskin, todennäköisesti. Sillä ihan mitä tahansa voi tapahtua ihan koska vain. Etuoikeutettuja ovat ne jotka saavat elää pitkän elämän ja kokea ns. luonnollisen kuoleman. Ristin sormeni ja varpaani, sydämenikin. Ja kiitän TÄSTÄ päivästä.

Jotain pinnallisempaakin mietin. Sitä minkälainen olisi unelmieni joulu. Joulu minkä viettäisin siinä talossa mitä tänä vuonna etsin mutten löytänyt. Ihan vain sen takia mietin, että se oli hauskaa :) Unelmieni jouluna ei olisi pakko tehdä mitään, eikä varsinkaan tiettynä kellonlyömänä. Aatto-aamuna saisi nukkua niin pitkään kuin nukuttaa- koska väsyneenä mikään ei ole kivaa ja joulunkin hohto katoaa. Unelmieni jouluun kuuluisi riisipuuro, päivällä runsas brunssi/lounas (siihen voisi sopia vaikka aurapunajuurikeitto tai savuporojuustokeitto, ja itsetehdyt karjalanpiirakat, munavoi ja pasteijat) koska ei ole kiva nälissään odottaa koko päivä joulu- ateriaa ja sen jälkeen ahmia ähky itselleen. Unelmieni joulun päiväsauna kestäisi viisi tuntia (vähintään)- koska aikataulua ei ole ja koska saunominen on ihanaa. Joka tapauksessa niin pitkään kuin saunotuttaa. Saunan jälkeen juotaisiin glögit. Jouluaterialla olisi laatikoita ja ehkä kinkkua (ei ole oma suosikkini, mutta monelle se kaikkein tärkein juttu), mutta myös kaikkea hyvää-tekevää, raikasta ja terveellistä; salaatteja, hedelmiä, kasviksia. En haluaisi buffet-pöytää jossa kaikki on suloisessa sekamelskassa keskenään, vaan erikseen alkupalat (kylmät ruoat) ja lämmin ruoka. Eikä missään nimessä miljoonaa sorttia ruokalajeja sen takia että joku nyt vaan "kuuluu joulupöytään". Sillä mielestäni mikään ei "vaan kuulu johonkin". Ei leivonnaisia tai konvehteja jälkkäriksi vaan tarkoin valittu juustotarjotin hedelmineen. Ei tavara-lahjoja (ei välttämättä lahjoja ollenkaan) vaan sellaisia joita on oikeasti ollut ilo miettiä ja jotka ovat henkilökohtaisia. Ruokaa, juomaa, hemmottelua, elämyksiä, jotain itse tehtyä. Unelmieni jouluna iltaa ei istuttaisi sohvalla television ääressä vaan soitettaisiin, laulettaisiin ja pelattaisiin (jotain hullunhauskaa ja lapsellista). Ympärillä olisi paljon kynttilöitä, kukkia, lämpöä ja läheisyyttä (ei yhtään pukkia, tonttua tai enkeliä). Rauhaa. Ei oikeaa kuusta vaikka se jumalaisen kaunis onkin- uskon kuusen haluavan viettää joulunsa ehjänä metsässä kaltaistensa kanssa, riittävän levon, veden ja ravinnon saaden. Ruukussa oleva sypressi tai huone-kuusi voisi olla hyvä vaihtoehto. Unelmieni jouluna valvottaisiin pikkutunneille, halattaisiin ja suudeltaisiin. Joulupäivänä nautittaisiin brunssi skumppineen (sehän se juhlapäivä vasta onkin, aatto on- aatto, juhlaa edeltävä ilta). Ulkoiltaisiin sään salliessa (ja yleensähän se sallii) ja illalla lähdettäisiin ehdottomasti ulos- leffaan, karaokeen,
lähipubin tietovisaan. Unelmieni joulussa ei olisi mitään pakkoja tai perinteitä perinteiden vuoksi. Unelmieni joulu olisi omanlaiseni.

Siitä on kyse myös elämässä. Että se on omanlainen. Siksi kysyn sinulta joka tätä luet: mitä on sinunlainen? SINUN. Mikä olisi sinun unelmiesi työ, loma, joulu, juhannus, kumppani, perhe, matka, arki, huvi? Elämä.

En toivota "hyvää ja onnellista" uutta vuotta- toivotan sellaista, joka vie sinut yhä lähemmäksi sinua!

Miehet eivät ole sikoja


Olen joskus elämässäni kokenut seksuaalista ahdistelua- on se sitten ollut karaoekebaarissa "tuottajan"/"managerin" ehdottamat yhteistyökuviot lauluni kuultuaan- jotka on esitetty laskien samalla kädet lanteilleni antaen hyvin selvästi ymmärtää minkälainen vastapalvelus hommaan kuuluu- tai ulkomailla hotellin hierojan antama hieronta mikä on ollut jotain ihan muuta kuin perinteistä hierontaa (tuolloin olen itse ollut muistaakseni 15-vuotias). En kuitenkaan osallistunut somen me too- kampanjaan, vaikka "hyviä" syitä siis olisi ollut. Kampanjan tarkoitusperät ovat varmasti hyvät, ja se on varmasti poikinut paljon hyvää ja hyviä seuraamuksia; tietoisuuden ja keskustelun lisääntymistä sekä ajatusten heräämistä. En kuitenkaan osallistunut siihen syystä että en halua rakentaa kuiluja vaan siltoja. En lähtökohtaisesti halua jakaa ihmisiä hyviin ja pahoihin, rikollisiin ja uhreihin, enkä varsinkaan halua olla mukana missään missä on vaara tehdä negatiivisia yleistyksiä kokonaisesta ihmisryhmästä (tässä tapauksessa miehistä tai esimerkiksi elokuva-ohjaajista).

Olen varma että suurin osa miehistä (ainakin minun tuntemistani) ei ole koskaan häirinnyt tai ahdistellut yhtään mitään tai yhtään ketään, yhtään millään tavalla. Ajattelen myös niin, että tietyllä tapaa syyttäminen, syyllistäminen ja uhriutuminen on aina helppoa jos niin haluaa. Vielä ajattelen, että samoin kuin "oikeaa" seksuaalista häirintää ja ahdistelua varmasti tapahtuu paljon (molempien sukupuolten toimesta) niin yhtälailla tapahtuu varmasti (tahallisiakin) vääriä tulkintoja toisen ihmisen käytöksestä, kommunikaatiosta, flirtistä tai ehdotuksista/pyynnöistä, sellaisista, mitkä eivät ehkä ole niitä kaikkein korrekteimpia, mutta kuitenkin viattomia/inhimillisiä, eivätkä ainakaan mitään rikoksen tunnusmerkkejä täyttäviä.

En ota tällä kirjoituksellani millään lailla kantaa siihen mitä Metsäketo on tehnyt tai ei ole tehnyt- yksinkertaisesti siitä syystä ettei minulla ole aiheesta minkäänlaista faktatietoa, olen täysin iltapäivälehtien, Seiskan ja somen varassa. Kyseisillä foorumeilla tapahtuneesta on kerrottu hyvin ympäripyöreästi, puhuttu mm. "kourinnasta" ja "vonkaamisesta"- mitä nuo käsitteet sitten konkreettisesti pitävätkään sisällään/tarkoittavat. Jotain vähintäänkin epäasiallista on kuitenkin varmasti tapahtunut sillä päähenkilö on sen itse myöntänyt ja kertonut tehneensä virheitä. Valitettavaa, väärää ja surullistakin- rikollista vai ei, en voi emmekä voine (ulkopuoliset meistä) tietää. Se mikä asian käsittelyssä on mielestäni oksettavaa on tietynlainen ihmisten joukko-lynkkaaminen, se että hyökätään isolla joukolla yhden ihmisen kimppuun, haukutaan ja ivataan häntä vailla minkäänlaista faktatietoja ja myöskin asioista mitkä eivät liity itse juttuun, seksuaaliseen häirintään/ahdisteluun millään lailla (kuten vaikkapa kielioppi-virheistä).

Seksuaalinen ahdistelu on oksettavaa. Ihmisten halu tuomita on myös oksettavaa. Sitä se on varsinkin sen takia, että kuka meistä on - oikeasti- täydellisen puhdas pulmunen, oikea enkeli tai peräti jumala, joka ei ole koskaan elämässään tehnyt yhden yhtä virhettä? Kuka on se itse täydellisyys joka on vapaa kaikesta inhimillisestä heikkoudesta? Kuka ei koskaan ole toiminut väärin tai epäkunnioittavasti muita kohtaan- ja jos onkin, niin kuka on virheensä jälkeen nostanut kädet pystyyn ja painanut pään alas sanoen vain ja ainoastaan "tein väärin, pyydän anteeksi", vailla mitään inhimillistä halua selittää tekoaan? Kuka näistä somen massa- haukkujista heittää ensimmäisen kiven?

En puolusta Metsäketoa (enkä edes millään lailla ole hänen faninsa). Tuomitsen jyrkästi seksuaalisen häirinnän ja ahdistelun. TOTTAKAI. Kuitenkin, yhtä lailla, "tuomitsen" sen että tuomitaan ilman faktoja, yleistetään, lähdetään mukaan kaikenlaisiin somessa/mediassa leviäviin "muoti-ilmiöihin" joissa mässäillään aroilla aiheilla ja levitetään negatiivista energiaa. Luodaan kuiluja siltojen rakentamisen sijaan. Luodaan pahiksia ja hyviksiä. Erotetaan ihmisiä toisistaan käden ojentamisen sijaan.

Niin ja muuten, se hieroja joka teki väärin ja loukkasi koskemattomuuttani- hän pyysi minulta anteeksi silmät kyynelissä tajutessaan etten ollut hommassa mukana.

Annoin hänelle anteeksi.

ps. tämä oli taas minun kaunosieluinen näkökulmani arkaan, herkkään ja rankkaan aiheeseen, mutta- joidenkin meistä on uskottava hyvään(kin), eikö?

Viisi viime aikojen ruoka-oivallusta


Blogini ei ole ruokablogi, enkä itse ole sen enempää kokki kuin ravitsemus- asiantuntija- tai terapeuttikaan- mutta olen jo teinitytöstä saakka ollut todella kiinnostunut terveellisestä ruokavaliosta ja ruoan laittamisesta, JA ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi on yksi sydämenasioistani. Siksi kirjoitan tällä kertaa hyvinvoinnista (ja sen myötä onnellisuudesta) hyvän ravinnon merkityksen näkökulmasta. "Lähteinäni" ovat kaikki ne kymmenet ellei sadat aiheesta lukemani kirjat, lehti&nettijutut, mutta myös ja ennenkaikkea se mitä oma kroppani ja kehoni on minulle aiheesta kertonut. Ja mihinkään en usko enempää kuin siihen että keho kertoo- aivan samoin kuin sydän tietää. Mikä on oikein ja hyvästä.

Olen aina juonut paljon vettä, syönyt vähärasvaisesti (vähän kovia rasvoja), vältellyt makeaa&roskaruokaa, sekä rakastanut erilaisia salaatteja&keittoja. Sokerit tai viljat eivät koskaan ole olleet suosikkejani- lapsenakaan en pitänyt ranskanleivästä, täytekakuista, karkki-övereistä enkä edes jäätelöstä. Makumieltymykseni ovat ikäänkuin luonnostaan olleet terveellisiä, tosin lapsuudenkodissani myös syötiin kohtalaisen terveellisesti (ja ihminenhän oppii tykkäämään siitä mihin hän tottuu, makuaistilla se kestää muistaakseni parisen viikkoa, tottuminen). Olen vahvasti sitä mieltä, että jos ihmiset kuuntelisivat enemmän kehoaan ja oloaan ei kovin moni oikeasti edes haluaisi syödä "perinteisiä" herkkuja, sen enempää lapsi kuin aikuinenkaan (karkkia, pizzaa, sipsejä, makkaraa, limsaa, vehnäleipää jne.)- niistä ei takuuvarmasti tule kenellekään pirteä tai hyvä olo. Samoin jos olet hetken ilman valmisruokaa (ilman lisä-, väri- ja säilöntäaineita, ilman aromivahventeita ja keinotekoisia aromeja jne. jne., loputon lista) ne alkavat aika pian suorastaan yököttää. Vastaavasti "puhdas" ruoka alkaa tuntua ainoalta vaihtoehdolta ja kaikki keinotekoinen myrkyltä.

Hiukan tuli pitkä johdanto itse aiheeseen, eli viiteen viime-aikaiseen oivallukseeni, jotka ovat:

Greippi. Elimistöä/maksaa puhdistava mehukas ihanuus, ja erityisesti verigreipin voi syödä täysin irvistelemättä. Sillä olen viime aikoina aloittanut aamuni ja hyvää tekee! Iloinen oivallus itselleni senkin takia, että olen allerginen kaikille muille hedelmille paitsi sitruksille ja banaanille (mistä taas en oikein pidä sen makeuden, ja hiilareiden, vuoksi).

Hyväätekevät mausteet, erityisesti kurkuma, mutta myös kestosuosikkini chili, sekä esim. kaneli, kardemumma, inkivääri ja valkosipuli (vaikkei kaksi jälkimmäistä kai varsinaisesti mausteita olekaan). Kaikilla luettelemillani on paljon erilaisia terveysvaikutuksia, ja greipin tavoin ne myös puhdistavat elimistöä. Lisäksi ne ovat hyvin monikäyttöisiä ja tuovat tietenkin ruokaan runsaasti makua. Moni sopii hyvin mm. intialais- tyyppisiin ruokiin, inkivääri esim. lohen kanssa, kurkuma kasvisruokiin ja kardemumma vaikka kahviin. Chiliä laitan itse joka paikkaan ja siitä huomaa hyvin konkreettisesti miten aineenvaihdunta lähtee liikkeelle saman tien ja olo virkistyy!

Erilaiset pavut ja linssit. Olen aiemmin tottunut käyttämään niitä lähinnä kastikkeissa, keitoissa ja muhennoksissa, mutta viime aikoina olen tajunnut miten oivan&ruokaisan lisän ne tuovat salaatteihin. Ja- terveysvaikutuksia on lukuisia. Suosikki- salaattini sisältää perusjuttujen lisäksi kvinoaa, jotain hyvää juustoa, kaali&porkkanaraastetta JA paljon kidney-papuja. Nälkä lähtee- ja pysyy! Ja yksi suosikki-aamiaisistani (sen jälkeen kun olen syönyt sen greipin :) ) on valkoiset pavut tomaattikastikkeessa suoraan tölkistä.

Kaiken sen tekeminen itse minkä on aiemmin tottunut ottamaan purkista. Salaatinkastikkeet, salsat, pestot, maustekastikkeet, kana/liha/kalaliemet jne. Maistuu niin paljon paremmalta ja tekee niin paljon enemmän hyvää! Ja jos aikaa em. juttujen valmistukseen ei aina ole niin silloinkin valmiit kastikkeet pystyy hyvin korvaamaan ihan vaikka vaan yrteillä ja sitruunalla, etikalla ja oliiviöljyllä ym. Eikä elimistö rasitu turhaan liiasta suolasta, aromivahventeista, säilöntäaineista ym. On ihmeellistä- ja ihanaakin- miten pian makuaisti&elimistö tottuu puhtaaseen- eikä sen jälkeen enää mitään muuta haluakaan.

Rahkan käyttäminen leivonnassa (tarkoitan taikinoissa, en täytteissä). Piirakat, pizzat, sämpylät, muffinit, kaiken pystyy tekemään ihan vaan kananmunasta, leivinjauheesta, rahkasta ja ainoastaan desistä jauhoja. Hyvää, pehmeää ja mehevää tulee, vaan ei yhtään turvotusta tai väsymystä.

Lomalla on näköjään vähän liikaakin aikaa hurahtaa kaikenlaiseen ja kirjoitella romaania blogiin :D Toivottavasti näistä oivalluksista on iloa jollekin muullekin! Sitä (iloa) ja KAIKKEA hyväätekevää (niin sisäisesti kuin ulkoisesti, henkisesti kuin fyysisestikin) toivon sinulle joka tämän luit :)

Kaikki on hyvin


Elämä on yksinkertainen. Onni on yksinkertainen. Yleensä, tekisi mieli sanoa aina- aina- pelkomme, murheemme, ahdistuksemme, esteemme ovat vain ja ainoastaan oman ajattelumme tuotoksia. Ne eivät ole faktoja, eivät todellisuutta. "Mikään asia ei ole hyvä tai paha, vaan ajattelumme muokkaa sen sellaiseksi." Omasta päästään on vaan usein todella vaikea päästää irti. On vaikeaa herätä, havahtua, todelliseen todellisuuteen- siihen missä kaikki on oikeasti hyvin, eikä meillä ole mitään hätää. On vaikeaa päästää irti opituista ajattelun tavoista, opitusta suhtautumisesta asioihin. On vaikeaa yksinkertaisesti vain olla, elää ja hengittää- ottaa asiat ja tunteet vastaan sellaisina kuin ne tulevat ja ovat, antaa kaiken vain soljua ja mennä ohi vapaasti. Ilman että annamme päämme muokata niitä. Vaikeaa? Vai sittenkin äärettömän helppoa? Jos vain päästämme irti. Annamme olla. Annamme elämän olla. Annamme itsemme olla. Sellaisia kuin se ja me oikeasti olemme. Ja annamme myös toisten ihmisten olla, juuri sellaisia kuin he ovat. Emme yritä vaikuttaa mihinkään tai keneenkään, emme painostaa, hallita, muuttaa, omistaa yhtään mitään tai ketään.

On nimittäin hirveän huojentavaa ja ihmeellisen ihanaa tajuta, ettei onnea tarvitse koittaa etsiä tai tavoitella. Meillä on kaikki jo valmiina- uskomattoman upea ja kaunis maapallo, jonka kauneudesta ja ihmeistä voimme ITSE VALITA kaiken sen minkä haluamme. Voimme valita elää positiivisessa energiassa- sekä sitä itse levittäen ja säteillen, kuin myös hakeutumalla niiden ihmisten seuraan joissa virtaa positiivinen energia. Ja jos joskus jokin murheellinen, ahdistava tai ärsyttävä olo yrittää kiemurrella sisällemme voimme vain tyynesti todeta että meidän ei tarvitse ahdistua, ärsyyntyä tai masentua yhtään mistään. Jos tunne silti tulee on paras vain antaa sen rauhassa olla kuitenkin olemalla koko ajan tietoinen siitä että se on vain tunne- se ei ole todellisuus, totta tai kahle, ja se menee ohi.

Huojentavaa ja helpottavaa on myös tajuta ettei meidän tarvitse koittaa hallita yhtään mitään sillä elämän kulku, toisten ihmisten ajatukset ja tunteet, sairaudet jne. eivät ole meidän hallinnassamme. Eivät vaikka miten niin toivoisimme, yrittäisimme tai kaipaisimme. Kunpa tuo ihminen rakastaisi minua, hänen on pakko rakastaa minua, hän ei saa koskaan pettää tai jättää minua, minun on saatava tuo työpaikka, minun on pakko pysyä nyt terveenä, elintasoni on muututtava paremmaksi, kaiken on nyt sujuttava juuri niinkuin minä haluan, tässä kilpailussa on nyt pakko pärjätä. Ei. Elämä ei mene niin. Elämä ei OLE niin. Sen vuoksi on niin äärettömän tärkeää vain päästää irti. Ottaa vastaan. Rauhassa ja rauhallisena. Ottaa onni vastaan. Ottaa vastaan tämä hetki. Ottaa vastaan elämän ja onnen yksinkertaisuus. Mitään "ongelmia" ei ole olemassa. Jos jokin, niin oma päämme. Ja kaikki kuvitellutkin ongelmat voi aina ratkaista. Jos ei- päästä irti ja anna olla. Maailma ei kaadu eikä se edes hievahda.

Konkreettisia esimerkkejä elämän yksinkertaisuudesta voisi luetella pilvin pimein, mutta esimerkkinä pari. Kosmetiikkateollisuus on bisnestä ja tietenkin loistava idea. Todellisuudessa parhaat kauneudenhoitokeinot ovat onnellisuus ja rakastuminen, uni, sauna, seksi ja vesi. Siis IHAN oikeasti. Tottakai hoidan itse(kin) ulkonäköäni kaikenlaisin purnukoin, tykkään meikata ym., mutta samalla olen kuitenkin huomannut että kaikkein kaunein ja hehkuvin olen- ihan oikeasti- levänneenä, rakastuneena ja onnellisena. Samoin elintarvike- ja lääketeollisuus on pitkälti ihmisten helppoa rahastusta. Kun todellisuudessa terve/"normaali"painoisena pysyminen on miljoona kertaa yksinkertaisempaa kuin "terveystuotteet", dieetit, ruokien punnitseminen, ruokavalion perustaminen kieltoihin ja rajoituksiin, laihdutusvalmisteet ym. Syö silloin kun on nälkä (älä janoon, väsymykseen, kaipaukseen, ahdistukseen, lohdutukseen tai tavan/tottumuksen vuoksi) ja vain sen verran että olet kylläinen. Syö ravintoa jota kehosi kertoo sinun tarvitsevan ja sellaista mistä sinulle tulee hyvä olo (en usko kenellekään tulevan hyvä olo esim.sokerista, vehnästä, roskaruoasta tai kovista rasvoista).

Tiedän kyllä että kaiken ylläkirjoittamani tajuaa joko täysin tai sitä ei tajua lainkaan. Pelottavinta kuvailemassani tavassa olla, elää ja ajatella on varmaan se että muu maailma ei tajua sinua- osa ihmisistä ei tajua. Saatat tulla väärinymmärretyksi- tai tulkituksi, saatat kokea vastarintaa tai odoksuntaa. Vähän samoin kuin osa ihmisistä pitää pelleilyä, hulluttelua ja hassuttelua lapsellisena, ja vain osa tajuaa sen olevan terveellistä, suorastaan viisasta (elämässä jossa meillä on vain tämä hetki, ja maailmassa jossa kuitenkin tapahtuu paljon myös kamalaa ja surullista). Silloinkin on hyvä muistaa että mitkään toisten ihmisten reaktiot, tunteet tai ajatukset eivät kerro mitään sinusta, vaan kyseisistä ihmisistä- ne eivät ole sinussa vaan heissä.

Osa yhteiskunnastamme ei "pyöri" kuten olen kirjoittanut. Osa kulttuuriamme elää toisenlaisista arvoista. Voi olla vaikeaa olla erilainen, erottuva ja joskus kenties yksinäinen (henkisesti)- mutta silti huoleton, läsnäoleva, aito, positiivinen ja yksinkertainen elämä on kaiken sen arvoista ja vielä enemmän. Itsekin vasta opettelen tätä kaikkea- on aina helpompi sanoa kuin tehdä- mutta opettelen vakavissani, tosissani, tarkoituksella, täysillä uskoen ja luottaen.

Taidan olla valaistunut ja hörhentynyt. Ja ihan sairaan hyvä niin! Tyhjä pää on paras pää- sen myötä hartiat keventyvät ja sydän aukenee. Sen myötä voi antaa itsensä olla vapaa ja vapaasti. Myös muiden. Kaiken. Vapaudessa, rakkaudessa ja huolettomuudessa asuu ja hengittää onni. Ja kaikki on hyvin.

Kaikki on hyvin.

« Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 Seuraava »

Content Management Powered by UTF-8 CuteNews